Olin sairaalassa käymässä kämppäkaverini luona, joka oli viihtynyt muutaman päivän sään alla. Lääkäri oli neuvonut häntä saamaan hieman lepoa ja pysymään nesteytettynä, mutta olo tuntui muuttuvan pahemmaksi. Tiesin, että minun oli pakko tehdä jotain auttaakseni häntä. Päätin ottaa asiat omiin käsiini ja antaa hänelle hieman virtaa. Menin apteekkiin ja otin mukaani joitakin vitamiineja ja lisäravinteita, joiden ajattelin auttavan häntä toipumaan nopeammin. Kun palasin hänen huoneeseensa, aloin sekoittaa lisäravintteita mehulla ja kaadan sen pulloon. Kämppikseni oli yllättynyt mutta kiitollinen ponnisteluistani. Hän otti huikan ja tunsi olonsa heti paremmaksi. Väri palasi poskille, ja hän sai hymynkin kohdalleen. Nähdessäni tekojeni positiivisen vaikutuksen sain minut ymmärtämään, että joskus paras lääke on hieman rakkautta ja hoitoa.
