Tyypillisessä leiriympäristössä nuori leiriläinen huomaa tahtomattaan olevansa kuumassa kohtaamisessa leiriohjaajansa kanssa. Kohtaus avautuu neuvonantajana, DILF-auktoriteettihahmona, sitoo hyväuskoisen teinin vapaan käytön peliin. Tietämättä heidän vuorovaikutuksensa tabuluonteesta ohjaaja mainitsee rennosti pelisäännöt, joihin kuuluu minkä tahansa leiriläisen käyttö heidän harkintansa mukaan. Pelin edetessä neuvonantajat viipyvät nuoressa leiriläisessä, katse täynnä halua ja voimaa. Jännitys kasvaa, kun hän lopulta kutsuu hänen nimeään, ja hän vastahakoisesti astuu eteenpäin, viattomuus kohtaa kokeneita käsiä. Vaihto on nopea ja intensiivinen, jättäen neuvonantajan tyytyväiseksi ja teini-shokkiin. Kohtauksen lopussa vilahtaa neuvonantajia omahymyily, testamentti hänen dominanssilleen tässä kielletyn nautinnon pelissä.
